Aikainen lintu madon nappaa

Mietin omaa mielikuvaani taiteilijoista, ja kuvittelen heidän ja luovien alojen työntekijöiden olevan monesti vauhdissa keskellä yötä. Itselläni se iskee aamulla. Kuten tänään kuun valaistessa unimajani asuntomme olohuoneessa neljän jälkeen aamulla ja kissa kuopuksemme raapiessa ulko-ovea sisälle pääsyn toivossa.
Hetken mietin, mutta nousin ylös puuhailemaan. Halusin aloittaa aamun hieman erilaisempaan tapaan ja rauhallisen aamuhetken jälkeen otin opiskelupäiväkirjani ruutuvihko -version esille ja aloin luonnostelemaan tämän työharjoittelujaksoni mahdollisia näyttöä koskevia ideoita (ja teorioita, siitä mitä pitää olla). Olin jo viikon verran sulatellut ajatusta kysyä näytöksi kahden vanhan puutuolin kunnostuksen - mutta, kuten olin vähän jo osannut epäillä; osasi koulukaverini tarkentaa tämän kertaisen näytön koskettavan aihetta tila. Hahmoteltuani ajatuksia ylös paperille sivullisen verran, sain yhtäkkiä idean, mikä sai minut innostumaan. Luonnostelin ideoita vielä toisen A4:n verran ja jätin asian hautumaan ja odottamaan yhteydenottoa asian tiimoilta opettajaan sekä toiseen aiheeseen liittyvään tahoon. Oli kiva innostua jostain asiasta niin. Ja huomasin samalla, miten innostuminen toi mieleen ensimmäisenä opiskeluvuotena silloisen ryhmänohjaajani sanat "Onko sinulla intohimoa".

Jatkoin päivää, tai pikemminkin aamua, lyhentämällä kaksi perjantain asiakkaan sivuverhoa, ompelemalla vihdoin kirjastonkirjan ohjeella olevan puolihameen ja muokkasin jo aiemmin tekemääni sängynpäätyä lisäämällä yhden panelin lisää sekä verhoilin karvamaisella kankaalla ja niittipyssyllä siistiksi.

Mutta itsellä alkaa olla kiire seuraaviin askareisiin. Viikonlopun lähetessä jälleen lisää.
Kaikkea hyvää päivän matkalle, jokaiselle <3

Sivuverho - pimennysverhokangas oli niin 

paksua, etten tehnyt perinteistä 10 + 10 taitetta.

Näyttää mielestäni näin kauniimmalta.

Toinen sivuverho - 

pellavajäljitelmää

Puolihame sivuvetoketjulla kokoa 38-40. 

Materiaalit kirpparilta.