Sisustuslehtien sivuilta napattua

Valitsin syksyiseksi teemakseni selailla enemmän sisustuslehtiä ja tutustua erilaisten ihmisten elämäntarinoihin ja koteihin. On ollut antoisaa lukea perusteluita valintojen ja kotien takana: osa itse valittua, osa tapahtunutta, osa odottaa tulevaa.

Tässä joitain tarttuneita suurpiirteisiä lainauksia itselleni evääksi. Onko niissä jotain sellaista, mikä puhuttelee sinua? Onko sinulla ollut jotain syysteemoja omassa arjessasi? Mitä ajatuksia sisustuslehtien artikkelit sinussa nostavat pintaan?

"Pidän rauhallisesta sävymaailmasta kotona. Ympäröivä luonto tarjoilee meille väriloistoa vuoden ympäri." - Christine

"Sisustamisessa on tärkeintä tuntea itsensä. Jos et tarvitse olohuonetta, vaan esimerkiksi ison seurustelukeittiön, uskalla toteuttaa haaveesi." - Isa Kukkapuro

"Uskalla luottaa omaan makuusi." - Cristine

"Kukka ja lintu opettavat iloa." - Sören Kiergegaard, tanskalainen filosofi

"Märät kyyneleet ovat sielulle kuin saippua iholle." - Juutalainen sananlasku

 Maalaisunelma -lehti 2/2012

Luonnosta puhutaan usein murretuin ja rauhallisin sävyin,

mutta sisältää se myös väriloistoa ja yksityiskohtia

 

 

 

 

 

Askarrellessa

Pinterest -kuvien inspiroimaa, peitemaalin loppujen käyttöä takapihan lämmössä.. Eksyvät vielä ehkä kukkamaan seuraksi tai kukka-asetelmiin..

<3

Kesäloman loppua ja viimeisen opiskeluvuoden alkuvalmisteluja..

Paloja kesältä:

+ Pyöräretki omassa rauhassa katsellen maisemia
+ Hölkkäilykunnon iloinen paraneminen
+ Omien ongelmieni jääminen hetkittäin omaan rauhaansa sotimaan sisälläni, ja olen saanut keskittyä siihen, mitä on ympäristössäni tehtävää, nähtävää tai kuultavaa
+ Rauhallisen elämänrytmin merkitys omalle luonteelleni
+ Vaikken ole ammatiltani opettaja, olen silti omalla elämän paikallani jotain sen kaltaista arkisemmassa muodossa (Jossain lienee ulkonäkökaima, koska ammattia on tarjottu minulle useamman kerran vuoden aikana. Kuvaus on ystävän sanomaa mukaillen.)
+ Lepäämisen opettelua
+ Ihmisyyden, erilaisuuden ja armollisuuden puhuttelun alla olemista
+ Oman epätäydellisyyden hyväksymistyötä yhä edelleen
+ Aarteet hetkissä; lapsen touhujen seuraaminen, käpyaarteiden keräily, kuttujen rapsutus, ystävättären koiran ulkoilutus, marjojenpoiminta, päikkärit riippukeinussa, heinäsirkkojen sirinä, tiskatut tiskit, salaman välähdys taivaalla, saunominen ja uiminen sukulaisporukalla ilman kiirettä,..

Lapsen leikit eivät aina paljoa tarvitse

Alkava vuosi jännittää. Ahdistuskohtauskin jo kävi kylässä ja siitä yhä edelleen rauhallisesti toipuessa (kaksi vuotta ehtikin jo vierähtää ilman, jos ei muistini pahasti pätki). Mutta kehuttava on opettajieni tsemppaavaa asennetta, kun haluavat tukea minutkin valmistumaan, ja se on saanut itsestänikin jo vähän tartunta pintaa. Päivä ja hetki kerrallaan. Voin osata jotain, vaikken itse huomaisi sitä osaavani. Siihen liittyen tuttavan postauksesta lainattua:

"Luova -prosessi:

1) Tämä on mahtava

2) Tämä on hankala

3) Tämä on pepusta

4) Minä olen pepusta

5) Tämä saattaa olla ok...

6) Tämä on mahtava"

Henkilökohtaisesti koen, että luovalla alalla työskentelevä ihminen tarvitsee hyvää rentoutumiskykyä vastapainona aivotyöskentelylle. Enemmän kuin mitkä taidot itselläni on opettelusta huolimatta. Ammatillisesti koen olevani edelleen matkalla, ja ajattelen näilläkin opinnoilla olevan oma merkityksensä.

Kaikkea hyvää ja voimia päiviin, meille kaikille <3

Kesäeväs

"Joskus pienet asiat riittävät ja ovat enemmän kuin suuret suunnitelmat."

Joenrannalla
seikkaillessa

Kevät 2019

Epätoivossakin on ripaus toivoa

Valoa ja varjoa

Elämässä ja luonnossa

Tänään: väliaikatietoja

Tänään kävin juttelemassa ryhmänohjaajan kanssa, ja palailen ensi viikon maanantain jälkeen puheisiin jatkosuunnitelmista. Oli yllättävän kiva saada käydä asioita läpi. Hierojallakin kävin aamulla kääntämässä: hartiat, niska ja rintaranka olivat ammattilaisen tietämänä aivan jumissa ja hän teki hyvin töitä avatakseen paikkoja samalla, kun kommentoin ettei tunnu missään - vain rentouttaa, mitä enemmän niskanikamia venyttää. Ja voimaa sai käyttää niin paljon, kuin halusi. Iho ja hartiaseudun lihakset tuntuvat edelleen olevan puuduksissa, ja ilmeisesti siksi en lääkärissäkään kokenut minkään näköistä kipua missään, vaikka paineli. En ole ennen kokenut vastaavaa. Jokainen päivä voi tuoda tullessaan jotain uutta?

Ystävä jakoi sivuillaan artikkelin myötätunnosta ja selailin sen aikani kuluksi läpi. Lopussa olleet pätkät koskettivat, ehkä siksikin, kun itsellä ollut parikin kuvaa kukkasesta viime aikaisissa julkaisuissa, ja olen huomannut viime päivinä kaipaavani kuulla; Olet arvokas, olet kaunis, olet rakas, olet ainutlaatuinen, sinä kelpaat ja riität. Ehkä meillä kaikilla on aina välillä kaipuu saada kuulla se, vaikka sen itse tietäisikin. Varsinkin, kun ei arjen keskellä itsekään puhu itselleen kovinkaan kauniisti ja rohkaisevasti. Annanko edes aina itseni olla sellainen kuin olen? Mutta menee liian filosofiseksi :)
Kaunista maaliskuun alkua <3 Ja muista: Olet arvokas, olet kaunis, olet rakas, olet ainutlaatuinen.

"Myötätunto on kuin ravintoa, jonka voimin sydän alkaa avata omia terälehtiään." A.L. 

Omanlaisensa vauhti

THP2_6

Kooste työharjoitteluviikosta nro 6, ollen viikko 3:

Ma 14.01. Koululla ja etänä // Kudoin ranteenlämmittimiä tyttären toiveesta ja kuvailun perusteella, lainasin kirjastosta kirjat virkkauksesta opettelua varten (vaatii vielä syventymistä) sekä ompelukirjan sisältäen helppoja, monipuolisia ompeluohjeita (korvamerkitsin yhden puolihameen laajentaen ja hioten ompelutaitojani), sain ranteenlämmittimet nro 1 valmiiksi ja aloitin toiset tilatut puikoille, tein patalappua viime viikkoisen harjoitustyön tapaan (mutta kiinnitin enemmän huomiota värisävyihin ja testasin pienemmällä mallilla), silitin viikonloppuna lyhentämäni verhot asiakasluovutusta varten.
#Säryt #Rentoutuminen

Ti 15.01. Etänä // Ranteenlämmittimet nro 2 loppuun, patalappua (vähän ehkä jo liian solmuisista langanpätkistä), kävin läpi ompelukirjaa, tutustuin leikkuusuunnitelmaan, ompeluohjeisiin ja merkitsin muistiin kangasmenekkiä, infosin omaa työryhmää omista töistäni, olin yhteydessä viikonloppuna toteuttamaani verhojen lyhennys -asiakkaaseeni ompelutyön palautuksesta ja uudesta verho -projektista. Päätin olla lopun viikkoa suosiolla etänä, että saan rauhassa parannella yli viikon jatkunutta kuumeilua ja viikonloppuna ollutta vatsatautia, toteuttaa sillä tavalla yrittäjyyden tarjoamaa työajan joustoa levon ja työskentelyn yhdistämisessä.
#Burana #Huonossa olossakin saa jotain aikaan. Kiitollinen siitä. 

Ke 16.01. Etänä // Patalappu, hierojalla tukemassa työhyvinvointiani (olisi hyvä käydä useammin), kerhossa askartelupajatoimintaa, ajatustyötä.
#Hieronnan jälkeen hyvä ja kevyt olla - säryt helpottivat, kiitollinen.

To 17.01. Etänä // Käsityökahvilassa sosiaalinen hetki ja villasukkaa, keskustelua ompelemisesta ja kutomisvinkkejä, otin yhteyttä opettajaan yhdestä ennen joulua keskustelun alla olleesta työprojektista, löysin hamekangasta kirjaston kirjassa olleen mallin toteutusta varten.
#Ellivuoren parkkipaikallakin voi kutoa, kun haluaa saada työtunteja päivään #Hartiat alkoivat ilmoittelemaan menevänsä uudelleen jumiin

Pe 18.01. Etänä // Blogia, kuvat viikolta (pientä virkistystä kuvanmuokkauksella ja karsintaa julkaisua varten), eilen aloittamaani sukkaa, hametta etc. <3
#Huokaus
edit 18.01.: hame vaihtui asiakastapaamiseen, verhojen palautukseen ja kahden uuden sivuverhon mittaamiseen lyhennettävään mittaansa.

#Lintukoto ja viikonloppu <3

Osittainen koonti viikolta

Muokattu 29.01.2019

Elämä ei ole täydellistä

"Onnellisuus ei ole jatkuva olotila. Elämä ei ole täydellistä.
--- Elämän tarkoitus tuo mukanaan iloa.
--- Tiedät mitä olet ja pystyt rakentamaan elämäsi uudelleen."
- Bletchleyn nelikko

Alla suloiset pupuni - eivät täydelliset, mutta suloiset.

Syysflunssan keskeltä

Toinen kerta flunssassa (arkikieleen tullut nimitys vilustumiselle tai jollekin sen tapaiselle ilmiölle) lokakuun aikana. Kuin ihmeellä selvisin viikonlopun pyörityksistä, mutta nyt on ollut enemmän listalla lepäilyä. Kävelylenkkejä mieletön ikävä <3 Eilen kävelin kilometrin lenkin hymy huulilla, illan yskin kylkiluut kipeinä ja kuin kuumeessa alilämpöni kanssa. Iloisella mielellä on ihan valtava vaikutus ja sen kokeminen on ollut aarre viime päivinä. Hetkittäin olen saanut kokea välähdyksen omaisesti, mikä aarre on hetkessä elämisessä. Kun sen osaisin tallettaa sydämeeni ja elää yhä uudelleen todeksi loppu elämäni ajan, enkä murehtia tulevaisuutta.

Märkätilaprojekti odottaa esittelyään. Työharjoittelupaikka on vielä hankkimatta. Sen startti koittaisi alle kuukauden päästä.

Potemisen keskellä olen saanut parit sukat kudottua loppuun, toiset olikin jo melkein valmiina syyslomaviikon jälkeen. En tiedä johtuuko lenssusta vai mistä, mutta koon hahmottamisessa on ollut vähän haastetta: ensimmäiset villasukat ovat itselle liian isot, toisista tuli tilausjalalle liian pienet ja kun keksin uuden käyttäjän, niin sinisen sukan toisesta parista tuli vahingossa kokoa pienempi kuin ensimmäisestä. Purkamisen ja uudelleen kutomisen jälkeen koot vastaavat kiitettävästi toisiaan.

Loppuun lainaus yhdestä selailun alla olleista kirjoista:
" Rakkaus muodostuu siitä, että kaksi yksinäistä ihmistä suojelee toisiaan, lähestyy ja koskettaa toisiaan." - Rainer Maria Rilke

Villasukat nilkkamallia ja pidempää vartta

Colours

Värit. Tuttava sanoi eräänä päivänä, miten luonnossa näkee kauniisti erilaisia värejä vuodenaikojen vaihtuessa. Toinen mainitsi, miten luonto on syksyllä ihmeellisen kaunis, vaikka kaikki kuolee.

Mitä ajatuksia värit ja syksy sinussa herättävät?

Meillä on väritelty Minecraft-pelissä lampaita ja itse täydensin jo muutaman vuoden keskeneräisenä olevaan kellertävään lankarullaan villasukan muodossa paria muutakin mielestäni syksyyn sopivaa väriä. Ja eilen, kun keskustelin päiväteellä vanhan lapsuuden ystäväni kanssa Lontoosta ja Harry Potterista, niin mietin olisiko väritys Puuskupuheille sopiva?

Kaunista syyspäivää ja kaikkea hyvää <3

"Miksi punainen raita?"

Tästä kerästä on jo aloiteltu sukkaa, pipoa,

lapasta ja nyt näyttää tältä.. :)

Tyttären värikäs lammastarha - tai yhteinen.

Hän värjäsi ensimmäisen - itse sain oranssin vauvan.

Hyvää värioppia samalla:

"Kun ruokkii punaisen ja valkoisen saa vaaleanpunaisen."

Kom ihåg

* Opin, että hiussävytettä laitettaessa tulee muistaa suojahanskat, koska muuten voi saada itselleen smurffikädet.

* Yrityksen ja erehdyksen kautta onnistuin tekemään sisustuksen osastollemme ensimmäisen Insta-postaukseni! Vanhanakin siis oppii uusia asioita (tai saa muistutuksen vanhoista asioista, kuten yllä)

* Kotona oleva puolivuotistavoite-projekti nimeltään kalapalapeli etenee rauhalliseen hyvään tahtiin. Yksi palanen jopa tuli siivouksessa vastaan kirjahyllyn takaa, mikä ilahdutti. Jossain vaiheessa kun laatikko ehti jo leviämään olohuoneen lattialle.

* Rauhallisuus on hyvä asia.

* Oma riittävä voikin olla muiden silmissä kiitettävä <3

* Hymy ja ilo.

* Yhtäkkinen kuvaviesti puhelimeen voi sopivalla hetkellä muokkaantua luovuuden ja tekemisen kautta valmiiksi työksi.

Värjäysprojektin sivutuote toi naurua

Kalapalapeli - tavoite valmistua viimeistään 

vuodenvaihteessa (itse keksitty tavoite)

Kuvan siirtotöitä kankaalle, vanerille, 

fimfoamille pingotettua taulua sekä

äidille toivomansa

wc-paperipussukka

Syksyn alkua 2018

Ryhmämme aloitti koulun kakkosluokkalaisina. Osalle väestä tämä on valmistumisvuosi, osa vielä jatkaa. Moni oli saanut työharjoittelupaikasta itselleen kesätyön. Huomionarvoisa asia tuleville opiskelijoille huomioida mahdollisuutena.

Itse sain toteuttaa ainoan haaveeni kouluvuodelle ja pyöräilin kouluun. Oli jo viime lukuvuoden toiveissa, mutta sen aika koitti näemmä vasta nyt. Joskus hyvät asiat kypsyvät aikansa. Yhden lisätoiveen keksin kotimatkalla: että malttaisin joku päivä ostaa itselleni jonkin mieluisan täyteläisen jugurtin tai rahkan. Pienissä asioissa voi olla suuri ilo. Nautitaan jokainen tästä hetkestä <3

Vielä parin palasen verran paluuta kesään, kotoisuuteen ja auringon väreilyyn. Kuvien muodossa.

Keltaista, Manu-kissa nauttii rapsutuksesta

Pupunen