Tänään: väliaikatietoja

Tänään kävin juttelemassa ryhmänohjaajan kanssa, ja palailen ensi viikon maanantain jälkeen puheisiin jatkosuunnitelmista. Oli yllättävän kiva saada käydä asioita läpi. Hierojallakin kävin aamulla kääntämässä: hartiat, niska ja rintaranka olivat ammattilaisen tietämänä aivan jumissa ja hän teki hyvin töitä avatakseen paikkoja samalla, kun kommentoin ettei tunnu missään - vain rentouttaa, mitä enemmän niskanikamia venyttää. Ja voimaa sai käyttää niin paljon, kuin halusi. Iho ja hartiaseudun lihakset tuntuvat edelleen olevan puuduksissa, ja ilmeisesti siksi en lääkärissäkään kokenut minkään näköistä kipua missään, vaikka paineli. En ole ennen kokenut vastaavaa. Jokainen päivä voi tuoda tullessaan jotain uutta?

Ystävä jakoi sivuillaan artikkelin myötätunnosta ja selailin sen aikani kuluksi läpi. Lopussa olleet pätkät koskettivat, ehkä siksikin, kun itsellä ollut parikin kuvaa kukkasesta viime aikaisissa julkaisuissa, ja olen huomannut viime päivinä kaipaavani kuulla; Olet arvokas, olet kaunis, olet rakas, olet ainutlaatuinen, sinä kelpaat ja riität. Ehkä meillä kaikilla on aina välillä kaipuu saada kuulla se, vaikka sen itse tietäisikin. Varsinkin, kun ei arjen keskellä itsekään puhu itselleen kovinkaan kauniisti ja rohkaisevasti. Annanko edes aina itseni olla sellainen kuin olen? Mutta menee liian filosofiseksi :)
Kaunista maaliskuun alkua <3 Ja muista: Olet arvokas, olet kaunis, olet rakas, olet ainutlaatuinen.

"Myötätunto on kuin ravintoa, jonka voimin sydän alkaa avata omia terälehtiään." A.L. 

Omanlaisensa vauhti