Syyskoivet, syystoimet

Tänä aamuna pakkanen kipristeli vastassa, kun avasin ulko-oven. Aurinko paistoi kauniisti ja sai pisarat loistamaan timantteina. Kaivoin pikaisesti vaatekaapin perältä naapurin 80-vuotiaalta rouvalta saamani punaisen kevyttoppatakin ja vedin jalkaan mummoni kutomat säärystimet. Kouluruokailun jälkeen kaipasin hetken hiljentymistä ruokalevolle ja kyllähän niitä paikkoja koulultamme löytyy (kuvassa omani).
Aiemmin mainitsemani ylikierrosolo ei ole varsinaisesti mennyt ohitse, mutta olen saanut kiitettävästi kouluprojekteja eteen päin. Luovutin keväällä korkkaamani vapaaehtoisen 105-projektin keskeneräisenä takaisin opettajalle muutaman luonnoksen kera ja suostuin priiffaamaan projektiin seuraavaksi tarttuvan tahon. Tytär onnistui nyrjäyttämään nilkkansa edellisellä viikolla, ja niissä hoitotoimissa olen itsekin saanut kaivattua kevennystä omaan koulunkäyntiin. Paljon lähtee omasta ajattelusta - ei tämä ole niin vakavaa, teen sen mitä pystyn ja jaksan, tarvittaessa pidemmäksi räätälöidyssä ajassa, ja jos löydän mieluisan työn niin olen vapaa lähtemään ja vaihtamaan arkityöni opiskelijasta johonkin uuteen. Olen saanut paljon hyvää ja siitä kiitollinen <3

Ps. Rendaus ei onnistunut omalla muistilla perjantain pikaisesta opastuksesta huolimatta. Monta kohtaa muistin, mutta jotain selkeästi unohdin. Oli kuitenkin mukava koittaa muistaa. Ja huomata miten paljon muistan ja osaan, kuitenkin.

Hihii <3