Enää neljä viikkoa työharjoittelujaksoa jäljellä ja niistäkin yksi viikko on kirjattuna talvilomaviikoksi. Kevään tuntee jo nenän päässään joinain päivinä. Ainakin tällaisina, kun vilukissakin tarkenee vaihtamaan ylleen kevyemmän talvitakin ja autoista saa tiputella jäitä rekisterikilven päältä ja jumiin jäätyneen peräluukun saa auki tauon jälkeen.
Ehdin viime viikon koonnissa hehkuttamaan flunssaputken katkeamista ja innostustani ulkoliikuntalajeihin. Sunnuntai-iltana, yllättävän väsyneen päivän jälkeen ja ulkoiltuani jälleen vähäisen, saapuikin kuume uudelleen kylään. Tällä kertaa rinta- ja keuhkokipujen kera. Hyvä opetella lepo - tällä kertaa maltoin jopa kolme päivää levätä ilman kävelylenkkeilyä eikä alkanut kuin vasta keskiviikkoehtoona tulemaan mieleen, jos pienen happihypyn kävisin kääntämässä ulkotiloissa, nuuhkimassa raitista ilmaa ja testaamassa puuskutuskuntoni. Mutta maltoin mieleni, jotta pääsisin välillä myös kääntämään koulun päässä eikä olo heikkenisi enää uudestaan tällä kerralla.
Ma 04.02. - Ke 06.02. Flunssa poissaolo (Luonnostelin silti ihan vähän edellisviikkoiseen mallennukseen liittyvää kalustesuunnitelmaa ruutuvihkoon - ja olin viikonloppuna ehtinyt jo muokkaamaan muutamaan otteeseen tekemääni mallennusta, muistaessani muissa toimissa ollessani lisättäviä/ korjattavia yksityiskohtia.)
To 07.02. Koululla ja etänä // Vapautin liimaamani puutuolin puristuksista ja liimasin pari uutta pinnaa vuorostaan puristuksiin, lisäilin puukittiä vähän molempiin tuoleihin, juttelin D:n kanssa toisesta projektista, roudasin edellisviikkoisen pöydän kuljetukseen (tämä yksilö jäikin tällä kertaa ilman runko-osan maalausta ja ihastuttaa yleisöään hiontajäljen jäljiltä ainakin jonkin aikaa), hioin vielä lounastauon jälkeen toisen puutuolin lakkapintaa irti 120 -karheudella ja aloittelin 240 -käsittelyä. Päätin pitää tauon, jottei tule tehtyä liikaa liian pian ja tule takapakkia. Kotona innostuin purkamaan pienen, pyöreän, puisen pöydän irti jalustastaan katseltuani sen heilumista jo vuoden pari. Odottaa nyt korjausliimausta ja puristuksiin pääsemistä. Ilo antaa vanhoille huonekaluille lisää käyttöikää. Kirjoitin blogia, vaikka julkaisenkin vasta perjantaina.
"Vaikka aidan takana on ruoho vihreää, niin pieniä, kauniita asioita voi löytää myös lähempää."
Pe 08.02. Koululla ja etänä // Sain edellisenä päivänä pari pinnatuolia korjausliimaukseen, mutta asiaa tutkittuani selvisi, että tuoleihin riittikin pelkkä kiristys ja yhden pinnan liimaus, tutkin pikkupöydän korjaamista ja testailujen jälkeen totesin, että pitää liimauksen lisäksi korjata poran ja tukitappien avulla eikä pelkkä liimaus riitä. Hioin torstaina aloittelemani tuolien hionnat loppuun ja pyyhin pölyt.
Muutama kuva viikolta:
 |
Hiontapölyinen käsityöläinen -
maskiin tottuu nopeasti ja helpottaa
työskentelyä. Myös työvaatetus on hyödyllinen,
jotta koulun yhteisruokalaan on pölyttömämpi
siirtyä. Sama koskee kotiin siirtymistä.
Kunnollinen puuverstastila olisi kotiinkin tervetullut. |
 |
Ensimmäinen tuoli hiottuna kertaalleen
ja toinen kierros hienommalla aloitettu
|
 |
Kävin pinnat vielä lopuksi läpi käteen
paremmin taipuvalla hiontavälineellä
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti