Media ja viestintä elokuva-arvostelu
Aki Kaurismäki: Mies vailla menneisyyttä (2002)
Annan edellä mainitulle elokuvalle 4/5 pistettä.
Pidin elokuvan aiheesta kuvata selviytymistä yhteiskunnassa ilman henkilöpapereita, nimeä, muistia, rahaa tai työtä. Samoin päähenkilön koko elämä sai uuden alun ja hänestä vaikutti tulleen vakaampi ja onnellisempi muistinmenetyksen kautta. Tappajakoiraksi nimetyn lemmikin lempeä ja päähenkilöön kiintyvä luonne oli hellyyttävää. Kosketti myös, miten tavalliset ja köyhätkin ihmiset auttoivat kaikesta huolimatta toisiaan, olivat toiveikkaita ja osasivat rentoutua hyvällä tavalla siinä yhteiskunnallisessa asemassa missä olivat. Parasta elokuvan aikana taisi olla suomalaiseen kesäsynkkyyteen tullut romanssi ja koulukavereissa kuulunut hurraus kohtauksen astuessa lavalle. Viehätyin myös erilaisista kuvakulmista ja ihmisten karuistakin piirteistä, kaunista rehellisyydessään.
Musiikin mukana olo, junien kulku ja alussa muodostuneiden ystävyyssuhteiden pysyminen läpi elokuvan, kolmen pahoinpitelijämiehen kera, tekivät miellyttävän sulkeutumisen elokuvalle. Mistä en pitänyt elokuvassa oli ehkä omaan, enemmän nykyaikaisiin elokuviin tottuneen mieleni kääntäminen hitaan elokuvan puoleen. Siitä verotin yhden pisteen, mikä on ehkä omaa ammattitaidottomuutta arvostella elokuva. Näistä syistä, mainitsemani hitauden kera, epäilen elokuvan pärjänneen hyvin myös kansainvälisissä kilpailuissa. Harvasanaiset keskustelukohtaukset ovat myös varmasti helpottaneet käännöstyössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti