Vau, huh ja ok 😊
Tänään sain ihastella ryhmämme upeita keittiöprojekteja osaston yhteisessä hetkessä. Sain uusia ideoita, nousi muistista pintaan vanhoja ideoita ahaa-elämyksen kera ja ihailin porukan monipuolisia ominaisuuksia niin esittelijöinä, ideoitsijoina, sitkeydessä, panostamisessa, kauneudessa ym.
Saimme läksyksi kirjoittaa omasta suorituksesta loppukoonti eli motorola. Omaani mainitsin mm. miten onnistuin madaltamaan omaa rimaani ja miten olin siltikin aivan tyytyväinen työhöni ja panokseeni.
Toisaalta, nyt kun projekti on valmis, oli jo hetken kotimatkalla vähän työtön olo: mitä seuraavaksi, onko pakko lopettaa tämän parissa. Ilahdutti, miten muistuttelin itselleni jo aiemmin, että kyllä kylppärisuunnitelmat ensi viikolla jo saattavat uida mukaan kuvioihin. Ja elämässä tulee vastaan monenlaista ❤
Ps. Opin, miten luulin osaavani tehdä koulun instaan päivityksen, mutta huomasin etten ihan noin vain osannutkaan. Samalla mietin, miten yksi osaa jotain ja toinen ehkei sitä, mutta jotain muuta. (Päivityksen sain delegoitua koulukaverille, ehkä joskus itsekin.)
❤❤❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti