Pääsin osallistumaan Kalervo Aromäen luennolle Äetsän koululla 10.3.2020. Luentosarjan ensimmäisen illan aiheena oli Perhe - paras ja pahin. Joitain muistiinpanoja illasta (harvinaista, mutta unohdin muistiinpanovälineet matkasta, silti sain jotain muistiin. Ja samalla oma kämmi muistuttaa, että sellaista elämä on, ei aina mene niin kuin on suunnitellut.)...
+ Eläessäni kerron menneisyyteni tarinaa
+ Tärkeämpää on mitä kokemuksillani teen, eivät kokemukseni.
+ Kipu on sitä, kun en hyväksy todellisuuttani.
+ Tehtäväni: auttaa hyväksymään oma elämäni.
+ Suhde, perhesuhde tms, muodostuu neljän aiheen syklistä, joista ensimmäinen on sitoutuminen. Valitsen ja päätän sitoutua suhteeseen oli se sitten vanhempana, puolisona, ystävänä. Sitoutumisesta seuraa toisena hyväksytyksituleminen. Suhteen syventymiseen ja kasvuun kuuluu, että olen hyväksytty itsenäni ja hyväksyn toisen. Silti hyvät käytöstavat ja tietyt pelisäännöt kuuluvat asiaan. Kolmantena on tukeminen: tuen omalta osaltani toista kukkimaan, jaksamaan, kannustan ja rohkaisen. Näistä neljäntenä tulee läheisyys, ja toteutuessaan läheisyys syventää sitoutumista jne.
Huomaan, että muistiinpanoni ovat todella suppeat, mutta ehkä tulen silti kokemaan vielä myöhemminkin, ehkä unessakin ahaa-elämyksiä. Viime yön pelasin unissani Minecraft-peliä.
Muok. 11.3.2020 Muistin vielä mielenkiintoisen luennolla vastaan tulleen ajatuksen ja opetuksen narsismista. Olen kuullut mediassa aiheesta ja lukenut erään nuoren naisen runoja aiheesta ja jäänyt välillä ihmettelemään mitä se tarkoittaa. Sain siihen avaavan mielikuvan. Pieni vastasyntynyt lapsi on täydellisessä yhteenkuuluvuuden tunteessa kaiken kanssa. Vanhempien tehtävänä on ruokkia tätä rakastettuna olon tunnetta entisestään. Narsisti on päinvastaisessa olotilassa, kuin tämä vastasyntynyt. Hän ei nimittäin kykene tuntemaan/kokemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta kenenkään tai minkään kanssa. Hänen sisällään on ikään kuin tyhjiö, jota hän pyrkii täyttämään. Tyhjiön täyttämiseen hän käyttää (ehkä ymmärtämättä omaa tilaansakaan) muita ihmisiä, nähden muut vain objekteina tyydyttämään oma kaipuunsa kokea tyydytystä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota hän ei kuitenkaan kykene tuntemaan/kokemaan.
Ehkä onkin tervettä, jos huomaa sisältään nousevan kaipauksen, että haluaa elää elämäänsä siten, että ei elä vain itseään varten ja omaksi hyödykseen. Kuitenkin terveellä tavalla on hyvä pitää huolta omista rajoistaan, kuten tuossa ylempänä taisinkin jo kirjoittaa, ja luennollakin tuli vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti