Kulttuuriperintöä aamupalaksi

Olen saanut jutella historiaa tietävän ihmisen kanssa kuluvan vuoden aikana. Olemme jutelleen välillä sota-ajoista ja Kiikkalaisesta käsityöperinteestä ja oman opiskelualani kautta keskustelut ovat eksyneet myös sisustuksellisiin pohdintoihin. Sain häneltä menneenä sunnuntaina Helsingin Sanomista leikatut lehtileikkeet ja perehdyin aiheeseen enemmän näin etäpäivän kunniaksi aamusella herätessäni.

"Paikat sitovat muistiamme omaan historiaamme ja oman menneisyytemme tunteminen on hyvä pohja ponnistaa myös kohti uutta ja parempaa maailmaa."

Edellinen on omaa tiivistelmääni pidemmästä artikkelista. Ystäväni / tuttavani oli laittanut artikkelin yhteyteen myös omia muistiinpanojaan. Muistiinpanon ideana on, että rakennukset ja ympäristö ovat pohja, joka vaikuttaa ja näkyy kiinteässä sisustuksessa, ja kiinteäkin sisustus on pohjustamassa esimerkiksi irtainta sisustusta ja vaatetusta:

"1) Rakennukset ja ympäristö 2) Rakennusten kiinteä sisustus 3) Huonekalut, tekstiilit ja muu irtain sisustus 4) Ihmiset vaatteineen. Ja on lisäksi se, joka luo kansakunnan ja sen ylläpitämän itsenäisen valtion. Nyt Talvisodasta 80v."

Pidin oivalluksesta, miten on oikeasti mahdollista elää sopusoinnussa ympäristönsä kanssa kokonaisvaltaisesti, jolloin vaatetuskin kertoo omaa tarinaansa. Näen sen myös ympäristöystävällisenä valintana, jolloin olemassa olevaa täydennetään käsitöin ja kunnostetaan hajotessa, käytetään luovuutta ja vetoisassa kodissa voidaan pukea päälle villakerros lämmittämään terveen punaisia poskia. 

Onhan se totta, että rakennamme myös parasta aikaa tulevien sukupolvien historiaa ja kulttuuriperintöä. Nykypäivän Ikean merkitys tulevaisuudessa näkyy vasta tulevaisuudessa. Nyt voimme vain arvailla onko se samaa kuin tämän päivän lastulevypyökkiset irtainkalusteet, mikä oli haluttua tavaraa 1990-2000. Onhan muodissakin nähtävissä kaupunkilaisen ihmisen pukeutumisen ja huolittelun tapoja, joiden perusteella on joskus kliseisesti helppo epäillä henkilön asuinpaikkakuntaa. Aiheesta nousee mieleen myös monia tv-ohjelmia, joissa kunnostetaan huonokuntoisia kohteita ja arvaillaan minkä näköinen ja oloinen ihminen asuu missäkin. Kliseistä huolimatta on selvää, että koska ei ole toista samanlaista ihmistä, eivät kliseetkään aina pidä paikkaansa. Oman kulttuurinsa tunteminen on kuitenkin rikkaus, jota varmasti moni ulkomailta tuleva arvostaa ja haluaa tutustua täällä meillä Suomessa. 

Ruotsalaiseen sisustamiseen ovat vaikuttaneet Carl ja Karin Larsson, symbioosissa elänyt ja elämästään nauttinut taiteilijapariskunta. Heistä voi lukea lisää muun muassa wikipediasta ja ruotsinkielisiltä kotisivuilta.

Kulttuurihistoriaa ja viiliä kera mangososeen ja

kaurahiutalein

Ps. Halusin vielä lisätä tarkennuksena, että olen parina viime päivänä pohtinut yhtä näkökulmaa  alaani liittyen, kunnostamisen ja olemassa olevan arvostamisen muodossa. Tämän lisäksi pidän myös uuden rakennuksen tuoksusta, ja tiedostan että kiinteistöjen elinkaari aloitetaan ajoittain alusta mihin kuuluu omat mielenkiintoiset puolensa. Tämä sointuu hyvin myös kokonaisuuden rakentamiseen ajasta riippumatta.